Neuroottinen, katkera, itseään viimeiseen asti epäilevä, teennäinen minä. Olipas se negatiivinen kuvaus, vaikka yritin päästä lähelle ydintä. Toisaalta myös mukava, helppo (äiti ja Roy, hiljaa!), lystikäs ja rento (samassa kappaleessa neuroottisen kanssa, ei taida mennä läpi).
Minut saa hyvälle tuulelle iloiset ystävät, hyvä kirja, kaunis luonto, itsetehdyt lahjat ja käsikädessä kulkevat vanhukset.
Vaikken haluaisikaan myöntää, niin kateelliseksi saa onnelliset, viisaat, rohkeat, ja varmat ihmiset, jotka uskaltavat olla omia itsejään tai edes tietävät keitä ovat.
Suututtaa itsekkäät, ajattelemattomat (mihin minäkin välillä sorrun), ylpeät, omahyväiset ja työlleen omistautuvat ihmiset sekä talouskasvu ja samaan suuntaan menevät henkilöautot. Tai henkilöautot yleensä, paitsi kun itse satun saamaan kyydin. Lisätään itseäni kuvaileviin piirteisiin vielä ristiriitainen.
Huomenna luultavasti tuun vielä poistamaan yo. tekstin, kun häpeä (sekin itselleni tyypillinen tunne) valtaa.
