Homoja ja strippareita

Radek ja Chantelle pelaavat Russian poolia (mika tahansa pallo mihin tahansa pussiin) ja Maria oli niin tylsistynyt, etta lahtee Martinin mukaan Cubaan (baari keskustassa). Martin menee sinne tapaamaan tsekkiystaviaan ja Radek on niin laiska, etta jaa tanne nortteilemaan tietokoneensa kanssa. Olen niin vasynyt, etta en jaksa lahtea enaa minnekaan, vaikka Maria pyysikin. Saastelen huomisiin synttaripippaloihin.

 Tama paiva vietettiin julkisessa kirjastossa, missa meille oli oikein aikataulutkin ja kierrettiin eri tyontekijoilla eri pisteisiin ja osastoille, joilla meille selitettiin kirjaston toimintaa. Oltiin kysytty eilen, etta voidaanko menna kirjaston jalkeen viereiseen museoon tutustumaan, koska tuntui holmolta, etta meidan olisi pitanyt palata keskustasta bussilla taas koulun kirjastolle pariksi tunniksi. Niin me sitten teimme. Kirjasto oli melko pieni ottaen huomioon, etta Plymouth on nainkin iso kaupunki. Tietokirjallisuutta ja fiktiota oli verrattain melko vahan ja dvd- ja cd-levyjen lainaus on maksullista. Mutta dvd elokuvavalikoima oli melko laaja, kuin jossain vuokraamossa. Ja vuokraamisesta siina olikin kyse. Oudolta se silti tuntui. Musiikkiosasto  ja kasikirjasto taas vaikuttivat huomattavasti kattavammilta. Musiikkiosaston kirjoja voi joitakin olla kymmeniakin kappaleita, jotka lainataan yleensa ryhmille ja siella oli myos paketteja, joita tietysta maksusta (ymmarrettavaa, silla ne on niin arvokkaita) lainataan orkestereille ja kuoroille. Niissa on partituurit ja nuottivihkoset kaikille soittajille. Plymouthin kirjasto on tunnettu ja ainutlaatuinen siina, etta lainaa niita orkestereille ympari maata. Kirjastossa oli myos naval history (olisko jokin laivastokokoelma) collection, missa tallennettiin laivastoon liittyvia ja muita artikkeleita lehdista ja siella oli myos merikarttoja, paljon kirjoja jne. Plymouthan on satamakaupunki, taalla on ollut kovia pommituksia toisen maailmansodan aikaan, jolloin kaupunki oli melko tuhoutunut. Hoella, missa ollaan oltu viettamassa aurinkoista lauantaita on jonkinlainen linnoitus ja toisaalla on myos toisenlainen tukikohta, minka edessa oli viikko sitten mielenosoitus. Jalkeenpain selviteltiin mista oli kyse ja kuulemma Iso-Britannia haluaa uusia ydinaseitaan ja Plymouthin sataman kautta kuljetetaan niita usein, joten nuoret osoittivat mieltaan ison muurin (jonka paalla on yllattaen piikkilankaa) ja portin vieressa. Paattajat aanestivat kylla sen puolesta, etta kaikenlaista paskaa kuljetetaan edelleenkin tata kautta. Kuulemma tama kaupunki on maailman karkea lasten leukemiatilastoissa.

 Joka tapauksessa (eksyin taas harhateille) oli vanha kirjastorakennus, jossa on myos museo. Ennen kayntiamme siella kavimme ensin lounaalla laheisessa baarissa. Maria soi jotain pastaruokaa, jonka ohessa oli valkosipulileipaa (mika on aika tavallista, ainakin koulussa sita on koko ajan ruoan kanssa) ja mina otin ‘spicy beanburger and chips’:in, joka oli mielettoman hyvaa, vaikkei hampurilaisen valissa ollut muuta kuin pihvi. Ei edes mitaan majoneesia tai ketsuppia… Museoon ei tarvinnut yllattaen maksaa sisaanpaasya. Ihan mielenkiintoinen paikka, mutta Maria oli niin tylsistynyt, etten osannut nauttia. Totta, etta siella oli jotain tylsia posliineja ja teekuppeja, (miksi niita pitaa olla museoissa, Italiassakin oli sellaisia museoita, en kasita, astioita voi katsella kotonaankin), mutta siella oli paljon muutakin. Eraalla osastolla oli jonkinlaisia nurkkauksia, joissa pystyi kuunnella nauhalta vanhusten kertomuksia menneista ajoista (shoppailusta, ensirakkauksista, koulusta jne. arkisista asioista) ja siella oli vitriineja, joissa oli vanhoja vehkeita, kojeita ja vaatteita, kuten hiusfooneja, koulupukuja ja pesusoikkoja. Toisella puolella oli luontomuseo, missa oli vanhoja kivia, fossiileja, luurankoja, mustekaloja, perhosia (kaikki siis kuolleita), meduusoja, oravia, albiinomyyria ja kaikenlaisia ollimolleja. Mariaa ei kiinnostanut, koska hanelle riitti, etta oli nahnyt niita televisiossa ja kirjoissa, mutta omasta mielestani on aina parempi nahda niita oikeasti, koska kasitan ne silloin paremmin. Silti olen sita mielta, etta Kokkolan luontomuseo on paras! Eraassa salissa oli hienoja vanhoja maalauksia ja kalusteita, toisaalla oli paljon mustavalkoisia valokuvia, joissa oli joku brittilainen kuuluisuus. Ihan hienoja kuvia, joissakin oli myos kirjailijoita, kuten Tolkien ja McEwan.

Myohemmin mentiin viela Drake Circuksen ostoskeskukseen, mista loytyi vaikka mita. Tormattiin siella tallaytyneeseen Carlaan (joka on yksi huomisista synttarisankareista), joka oli kuulemma kaynyt juuri harjoitusmeikissa, eli hanet meikataan huomisia juhlia varten taysin. Minulle ainakin iski kamala ahdistus, ettei mukanani ole mitaan tarpeeksi hienoja vaatteita, mutta olkoon, menkaamme sellaisina kuin olemme, sellaisina kuin meidat on kutsuttukin.

Eilen kaytiin city collegen kampaajaopiskelijoiden kasittelyssa. Itse halusin tummanruskean tukan, jossa olisi siella taalla pinkkia, mutta heilla ei ollutkaan sita, joten jouduin korvaamaan sen oranssilla. Noh en jaksa koko juttua selittaa, mutta nyt minulla on oranssi tukka, jossa on siella taalla oranssia (ruskeasta tuli jostain syysta oranssi). Eika kukaan kuitenkaan edes huomannut mitaan uutta. ORANSSI TUKKA hyvan tahden! Maria taas on ollut aivan poissa tolaltaan, ei pysty edes mistaan muusta puhumaankaan kuin kauheasta tukastaan. Tulen hulluksi! Vaikka kuinka yrittaa vakuutella, etta se on hieno (jopa kaikki Burridgeista), mutta ei mene perille. Maria on aivan neuroottinen. Mulla on hyvanen aika oranssi tukka! Ei voi pahemmaksi menna.

Ollaan tehty myos jotain muuta pahkahullua, mita en edes kehtaa kertoa, joten se siita. Jotkut siita ehka joskus kuulevatkin…

Huomenna siis kuudeksi mennaan kaupunkiin ja tavataan muut baarissa, jonka nimi on Kitty’s, sen jalkeen jatketaan sinne tapasravintolaan, jonka jalkeen mennaan homobaariin ja sitten varmaan viela jonnekin muualle. Miksi homobaariin, no koska Scotty on homo. Tosi mukava sellainen, muut homot kirjastossa eivat sitten olekaan yhta mukavia. Stewart on sellainen kuusikymppinen nyrpea tekohymyileva ylimielinen dramaqueen, joka kuuntelee kuulokkeillaan 80-luvun diskobiitteja ja vihaa naisia. En tiennyt hanta homoksi ennen kuin pari paivaa sitten. Silla sitten selittyykin meihin kohdistuva asenne. Toinen homo, Alan, on muuten vain arsyttava, ylinaisellinen (naisellisempi kuin naiset itse), bitch, joka nolasi Marian. Homoja vastaan minulla ei sinansa tietenkaan ole mitaan, mutta arsyttava on arsyttava, oli homo tai ei. Ja Scotty on todella mukava punapaa! Se mita tekemista kirjastolla on homojen kanssa (myos eras nimelta mainitsematon suomalainen kirjasto on vetanyt niita puoleensa), sita en osaa sanoa, Maria voi varmaan sita valaista ja puida asiaa enemman. Ehka se on silkkaa sattumaa, kenpa tietaa.

Roy on Jyvaskylassa polttareissa ja pelkaan vaan etta siella on strippareita, kuten edellisissa polttareissa. Olen aika vanhoillinen, kun en arvosta strippareiden ja maksullisten naisten ammattikuntia. Marian kanssa on ollut tuliset kiistat aiheesta.

Viela puolet ajasta jaljella.